Viron puolustusministeriö sijaitsee Tallinnan keskustassa, Solaris-kauppakeskuksen ja Estonia-teatterin naapurissa. Vanhan kivitalon tilat eivät ole valtavat, mutta sisäänkäynti ei jätä tulkinnanvaraa: käytävän molemmin puolin on kaksi jykevää tykkiä, piiput suunnattuna tulijoihin päin.

– Se pätee niin viestintään ulospäin kuin kansainväliseen yhteistyöhön. Venäjän intresseissä on kaikkialla epäluulon, pelon ja eripuran kylväminen. Sitä harjoitetaan sosiaalisessa mediassa, kyberhyökkäyksillä ja yrityksillä vaikuttaa vaaleihin sekä yhteiskunnalle kriittisiin toimintoihin.

– Nämä otetaan vakavasti, mutta yhtä tärkeää on välittää viesti, että tilanne Virossa on vakaa. Pelkoja lietsomalla ei voiteta mitään, Puusepp sanoo.

VIROSSA elää noin 300 000 vironvenäläistä, mikä on 20 prosenttia maan väestöstä. Heistä valtaosa asuu Itä-Virossa.

Puuseppin mukaan suhtautuminen Venäjän vaikuttamiseen ei ole yksiselitteisesti kieli-, kulttuuri- tai ikäkysymys.

– Ratkaisevaa on, mistä henkilö saa tietonsa. Venäjän televisiota katsoneet vanhemmat ikäluokat ovat osin jo edesmenneitä, mutta hybridivaikuttamisessa hyödynnetään muitakin kanavia.

Kapon tietojen mukaan Venäjän hyväksi toimivien hybridivaikuttajien ja propagandistien ydinryhmä koostuu Virossa noin 40 henkilöstä. Vuosittain syytteeseen eri tavoin aiheeseen liittyvistä rikoksista on asetettu 20-25 ihmistä.

Viron ja Venäjän raja on samalla EU:n itäraja. Viro on puhunut jo pitkään Venäjän aggressiosta ja vaikuttamisesta. DEMOKRAATTI / ARJA JOKIAHO

– Ydinryhmän koko ei kuulosta suurelta, mutta täytyy muistaa, että nämä ihmiset eivät ole typeriä ja heillä on tehtäviinsä koulutus. Vaikuttaminen voi olla yllättävän tehokasta, etenkin kun kohteet on profiloitu etukäteen.

– Yhteistyöhön päädytään silti useammin käytännön kuin ideologisista syistä. Haetaan taloudellista hyötyä, muita etuja tai nuorempien kohdalla jännitystä elämään, Puusepp sanoo.

PUOLUSTUSMINISTERIÖ seuraa kattavilla, kerran vuodessa julkaistavilla kyselytutkimuksilla virolaisten näkemyksiä, kuten maanpuolustustahtoa, luottamusta eri instituutioihin ja median käyttötapoja. Tuorein niistä on toukokuulta 2025.

– Aseellisen vastarinnan hyväksyy nyt vuonna 82 prosenttia virolaisista, kun vuonna 2000 luku oli 56. Paradigman muutos on selvä: nyt uskotaan Naton ohella omaan puolustukseen ja painotetaan varautumisen sekä ennaltaehkäisyn merkitystä, tiivistää Viron puolustusministeriön kansainvälisen yhteistyön osastojohtaja Helmuth Martin Reisner.

Kuva tosin muuttuu hieman, kun verrataan venäläisvähemmistön ja ”kantavirolaisten” suhtautumista. Vuonna 2014 eroja ei juuri ollut, mutta Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022 aseellisen vastarinnan hyväksyi 61 prosenttia vironvenäläisistä ja 91 prosenttia virolaisista.

Vuoden 2025 tutkimuksessa ero oli kaventunut, mutta yhä olemassa: 70-89.

– Sotaväsymys, tiedot raakuuksista esimerkiksi Butsassa ja Venäjän miestappioista ovat vähentäneet tukea Venäjän toimille, Reisner arvioi.

INSTITUUTIOISTA virolaiset luottavat tutkimuksen mukaan eniten Viron pelastuslaitokseen (97 prosenttia), poliisiin ja rajavartiostoon (88) ja puolustusvoimiin (78).

Viron puolustusministeriö sijaitsee suomalaismatkailijoillekin tutun Estonia-teatterin lähellä. DEMOKRAATTI / JAAKKO ASIKAINEN

Nato-jäsenyys on toinen selkeä vedenjakaja. Sitä kannattaa 94 prosenttia virolaisista, mutta vain 60 prosenttia etnisestä eli käytännössä venäläisvähemmistöstä.

Samassa eli toukokuulta 2025 olevassa kyselytutkimuksessa noin joka viides venäläisvähemmistöön kuuluva ilmoitti seuraavansa venäläisiä televisiokanavia.

Luonnollisen poistuman lisäksi Ukrainan sota on Reisnerin arvion mukaan muuttanut myös osan vironvenäläisistä asenteita.

– ”Krim on meidän” ja ”venäläinen maailma” herättivät kyllä heissäkin muistoja ja tunteita, mutta eivät välttämättä aina Putinin hallinnon eduksi, hän muotoilee.

– Ennen sotaa noin puolet venäläisvähemmistöstä ilmoitti luottavansa venäläiseen mediaan: nyt luku on 15-20 prosenttia. Asenteet muuttuvat silti hitaasti, Kapon Harris Puusepp sanoo.

NARVA on Koillis-Viron vanhan rajakaupunki, jonka noin 51 000 asukkaasta yli 80 prosenttia on venäläisiä. Venäjää puhuu äidinkielenään 95 prosenttia.

Narva venäläistyi neuvostoaikana. Toisen maailmansodan aikana sen tuhosivat maan tasalle sekä saksalaiset että neuvostojoukot, ja sodan jälkeen entisiä asukkaita estettiin palaamasta. Narvasta tuli käytännössä venäläinen tehdas- ja teollisuuskaupunki, jonka asukasmäärä nousi korkeimmillaan 100 000:een.

Narvan, Viron, EU:n ja ja Naton erottaa Venäjästä ja Ivangorodin kaupungista vain tyynesti virtaava joki ja sen ylittävä silta. Vastarannalle pystyisi soutamaan.

Kalastajat liikkuvat saalisvesillään lähes kuten ennenkin, mutta riskinä on joutua Venäjän rajapoliisin haaviin. Joskus heidät pidätetään pariksi päiväksi, joskus ei. Toiminta on paikallisten mukaan sattumanvaraista.

Ennen Ukrainan sotaa Venäjän rajan ylitti päivässä Narvassa satoja ihmisiä. VISIT ESTONIA

Ennen Venäjän täysimittaista hyökkäystä Ukrainaan rajan yli kuljettiin lähes samoin kuin Haaparannasta ja Torniosta Ruotsiin: työkeikoille, sukulaisiin, hakemaan bensiiniä ja tupakkaa, hoitamaan vanhoja hautoja, juhlimaankin.

Nyt rajan saa ylittää vain kävellen, ja keskusaukion Peetri Platsin eli Pietarinaukion asemalla on yhtä hiljaista kuin pikkukaupungissa muutenkin. Ihmiset kantavat ostoksiaan ja ulkoiluttavat koiriaan. Muutamat nuoret juovat rantapuistikossa olutta ja soittavat kännyköillä venäjänkielistä diskoa.

Narva-hotellin pihalla näkyy EU-rajavalvonnan Frontexin auto.

Rapistuneiden talojen seiniin maalatuista graffiteista erottuu Meduzan eli Latviasta käsin toimivan riippumattoman venäläismedian nimi. Venäjällä Meduza on monen muun tahon mukaan luokiteltu ”ulkomaiseksi agentiksi”.

JOHANNA RANNULA on vuonna 2015 perustetun kansainvälisen Narvan taiteilijaresidenssin johtaja. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022, residenssin tilat historiallisessa Kreenholmin tehdasmiljöössä muutettiin pakolaiskeskukseksi.

– Rajan yli tuli jopa 500 ihmistä päivässä. Kaikki olivat uupuneita vaarallisesta matkasta, jotkut sekaisin ja sokkitilassa. Järjestimme majoituksia, teimme ruokaa lahjoituksista ja ohjasimme tulijoita muun avun piiriin ja eteenpäin, hän muistelee.

Suurin osa pakolaisista on Rannulan mukaan sittemmin jatkanut eteenpäin muualle Eurooppaan, mutta toiseen suuntaan raja ruuhkautui, kun Suomi sulki itärajansa ja ”Ystävyyden sillan” sai vielä ylittää ajoneuvoilla.

Rajanylitykset Venäjälle lisääntyivät yli tuhannella päivässä, ja esimerkiksi kesällä 2024 jonotus saattoi kestää kuusikin tuntia.

Nyt jalan ylitettävä Narva on yksi kolmesta Viron kolmesta kansainvälisestä rajanylityspaikasta Venäjälle. Kaksi muuta sijaitsee Kaakkois-Virossa.

Viro on yksi maista, joihin on tullut eniten pakolaisia Ukrainasta suhteessa väkilukuun. AFP / LEHTIKUVA

TALLINNASTA lähtöisin oleva Johanna Rannula joutui vielä lukemaan ”pakkovenäjää” koulussa, jolloin mikään ei hänen sanojensa mukaan tarttunut. Kiinnostus kieleen ja vaihtoehtoisempiin taidekuvioihin syttyi myöhemmin.

Maastrichtissa, Pietarissa ja Lissabonissa opiskellut Rannula on virolainen, joka elää sekä kansainvälisessä taidemaailmassa että oman maansa sisällä kahden eri maailman rajalla.

Tuttavapiirissä on niitäkin, joista puhutaan ”maattomina” tai virolaisittain harmaan passin kantajina: ihmisiä, joilla ei minkään maan kansalaisuutta. Kaikkineen heitä on Virossa noin 65 000.

Aiemmin pääsyynä siihen, että vironvenäläiset eivät hae Viron kansalaisuutta, pidettiin kielikoetta. Jännitteitä oli puolin ja toisin: kielikoetta syytettiin ylikorkeasta vaatimustasosta ja venäjänkielisiä haluttomuudesta opetella viroa ylipäätään.

Rannulan mukaan asia ei ole niin yksinkertainen. Harmaalla passilla saa kaikki normaalit julkiset palvelut Virossa lukuun ottamatta äänioikeutta parlamenttivaaleissa, ja Narvan kaltaisissa paikoissa ongelma on pikemmin venäjän kuin viron osaamattomuus.

Etenkin nuoremmat harmaapassilaiset, jotka ovat syntyneet Virossa uudelleen itsenäistymisen jälkeen, eivät välttämättä suhtaudu asiaan kovinkaan kiihkeästi.

– He puhuvat sujuvaa viroa, mutta kokevat, etteivät ole leimallisesti minkään maan kansalaisia. Eräs ystäväni sanoi, että vaikka hän on asunut ikänsä Virossa, hänen juurensa ovat myös Venäjällä siellä asuvasta isoäidistä lähtien. Hän ei halua määritellä eikä rajoittaa itseään, Johanna Rannula kertoo.

Virossa ”harmaapassilaisia” eli ihmisiä ilman minkään kansalaisuutta on nyt noin 65 000. He eivät saa äänestää parlamenttivaaleissa, mutta ovat oikeutettua kaikkiin muihin julkisiin palveluihin. LEHTIKUVA / VESA MOILANEN

Käytännöllisempi syy voi löytyä siitä, että harmaalla passilla ei tarvita viisumia Venäjälle. Kiristyneen kansainvälisen tilanteen ja pakotteiden myötä harmaa passi voi tarjota myös Venäjän passia enemmän liikkumavaraa.

Viro päätti ennen vuoden 2025 kunnallisvaaleja poistaa äänioikeuden kaikilta sellaisilta, joilla ei ole Viron tai muun EU-maan kansalaisuutta. Narvan asukkaista 36 prosenttia menetti äänioikeutensa.

KYSELYTUTKIMUSTEN mukaan venäläismielisyys ei ole Narvassa maan suurinta. Yhteistyötä ja hyviä suhteita itänaapuriin pidetään tärkeämpinä Tallinnan Mustamäen ja Lasnamäen lähiöissä ja ex-sotilaskaupunki Paldiskissa.

– Narvalaiset tietävät, millaista Venäjällä on: he ovat aina asuneet rajalla. Valtaosa heistä haluaa pysyä Viron kansalaisina ja eurooppalaisina, kuittaa Helmut Martin Reisner.

Kapon arvion mukaan venäläismielisiä on Narvan ja lähiympäristön asukkaista pieni vähemmistö, parista kolmeen tuhanteen. Harris Puuseppin mukaan osa tästä väestä esiintyy mielellään enemmistön äänenä etenkin ulkomaiselle medialle – kuten se vanhempi narvalaismies, joka kehui Putinin ja vahvan armeijan ”vievän meidät pian kotiin”.

Puusepp muistuttaa, että Viro ei voi laillisesti puuttua toisen maan asioihin ja toimintaan – tai kieltää vaaditut dokumentit omaavien narvalaisten käymistä Venäjän puolella.

– Motiivina voivat olla sukulaisvierailut, erilaiset hankinnat tai työhön ja muuhun toimeentuloon liittyvät seikat. Varoitamme riskeistä ja kehotamme pohtimaan, ovatko käynnit niiden arvoisia. On tyypillistä, että Venäjän puolella tulee heti rajanylityksessä tai sen jälkeen joitain ongelmia. Joku tarjoutuu ”auttamaan” ulos niistä – ja sitten oletkin jo vastapalveluksen velkaa.

Historian vääristely ja hyväksikäyttö Venäjän nykyhallinnon toiminnan eduksi näkyy erityisen selvästi erilaisina juhlapäivinä, kuten viimeksi II maailmansodan päättymisen juhlallisuuksissa. Narva-joen vastarannalta Ivanogradista tuutattiin musiikkia ja ”isänmaallista” ohjelmaa volyymit kaakossa.

– Sen sijaan yritykset hyökätä fyysisesti infrakohteisiin Virossa ovat vähäisiä: niissä on pieni onnistumisprosentti ja suuret riskit jäädä kiinni. Viron poliisilla on näyttöä siitä, että Venäjä on värvännyt myös ammattirikollisia tihutöihin, Puusepp kommentoi.

KUTEN neuvostoaikoinakin, Narvassa elää toinen todellisuus virallisen, nyt virolaisen kertomuksen alla.

Kaupungilla ei turisteja juuri näy, englantia ei välttämättä osata (tai haluta) puhua ja vanhan teollisuuskaupungin miljöö on kaukana Tallinnan, Tarton tai Pärnun katukuvasta.

Narva-joen rannalla on vieri vieressä ”autotalleja” eli vanhoja neliskanttisia kalastusmajoja vaihtelevassa kunnossa olevine laitureineen. Johanna Rannulan mukaan ne ovat suosittuja vapaa-ajan viettopaikkoja, joihin kokoontuvat etenkin miehet.

– He juovat olutta ja votkaa, grillaavat, soittavat musiikkia ja lähtevät sitten aamuviideltä kalastamaan. Seinällä voi olla Stalinin kuva osin provokaationa, mutta myös osoituksena siitä, että he ajattelevat toisin kuin maan virallinen narratiivi.

– Mutta he tietävät myös, että nyt heidän ajattelutapansa ja arvomaailmansa ei ole yleisesti hyväksytty eikä Viron linja. Siksi siitä ei pahemmin puhuta ulkopuolisille.

Tavallaan kehä on sulkeutunut: nyt nämä ihmiset ovat ”toisinajattelijoita”. Ero on siinä, että heitä ei vainota ja rangaista sen vuoksi.

Juttua muokattu su 23.8. klo 11.33: lisätty kuvia ja kuvatekstejä.